Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

Desanttien pudotus Kiikalaan

22.6.1941 varhaisina aamutunteina Saksan sotajoukot olivat vyöryneet Neuvostoliiton alueelle laajana rintamana. Voimakkaiden, ilmasta maahan suoritettujen iskujen myötä Nl:n Euroopan puolella olevista ilmavoimista huomattava osa oli tuhottu seisontapaikoilleen omissa tukikohdissaan. Maavoimat vetäytyivät pystymättä moninpaikoin järjestämään toimivaa puolustusta. Osia Saksan Itämerenlaivastosta oli tukeutuneena Suomen aluevesillä saariston suojassa, lähinnä miinanlaskijoita. Saksalaiset olivat tehneet ensimmäiset miinoitussyöksyt yöllä 22.06. johon myös Suomen kolme suurta sukellusvenettä osallistui erittäin salassa pidettynä operaationa. Saksalaisten aloittaman rynnistyksen jälkeen Suomi yhtyi sotaan Saksan rinnalla, syksyllä -40 aloitettujen neuvottelujen ja kevättalven -41 aikana viimeistellyn sopimuksen mukaan.

Kesäkuun viimeisenä päivänä, Suomen oltua sodassa mukana kuusi päivää, jossakin Virossa, jollakin Neuvostoliiton lentotukikohdista neljä miestä valmistautui erikoistehtävään. Saksalaisten nopeasti etenevät panssarikiilat eivät vielä olleet saavuttaneet Viron aluetta. Auringon viimeiset säteet kultasivat vaatimattoman harmaan rakennuksen seinää, saaden sen näyttämään kesäillassa uinuvalta hetkeen pysähtyneeltä kuvalta. Harmaassa rakennuksessa, joka sijaitsi erillään varsinaisesta lennonjohtorakennuksesta, oli sisällä kuusi miestä. Karkean pöydän sivuilla istui neljä siviliasuista, erikoistehtävään Suomeen lähetettävää desanttia. Pöydällä desanttien välissä oli karttalehtiä Etelä- Suomen alueesta, yhteen karttalehdistä oli merkitty Hangon alueen rintamalinja ja joitakin rintamalinjan Suomen puolella olevia sotilaallisia- tai muuten sodankäyntiin liittyviä kohteita. Viides huoneessa oleva mies istui hämärään verhoutuneena, miehen päällä erottui poliittisen upseerin univormu ja lattiaan piirtyvässä valoneliössä kiilsivät hänen jaloissaan olevat hyvinhoidetut rasvanahkasaappaat. Huoneen täytti sininen tupakansavu joka leikki ikkunasta lankeavassa valossa, yksi desanteista tupakoi jatkuvassa ketjussa. Kuudes huoneessa oleva, myös sotilasunivormuun pukeutunut käveli edestakaisin pitkin keskilattiaa puhuen pöydän ääressä istuville, hän selvitti valituin sanakääntein desanteille edessä olevaa tehtävää, ja tehostaakseen puhettaan teki käsillään ilmaan laajoja abstrakteja liikeratoja. Lähtövalmistelussa oli kaksi kahden miehen ryhmää. Ensimmäinen ryhmistä; Feigin ja Lebedev oli tarkoitus pudottaa Lounais- Suomen alueelle, ja toinen; Taub ja Karu jonnekin Etelä-Hämeeseen. Lounais-Suomen ryhmän yhtenä tehtäväosiona saattoi olla Hangossa olevien raskaiden 305 mm rautatietykkien maalien osoitus ja tulenjohto Suomen puolelta rintamalinjaa, radiota käyttäen. Yleinen käytäntö oli, että matkaanlähtevästä desanttiryhmästä vain sen johtajalle selvitettiin annettu tehtävä ja luovutettiin tarvittavat kartat ja muut suunnistuksessa tarvittavat välineet. Tehtävän antotavasta johtuen desanttiryhmä joutui ”tuuliajolle”, jos sen johtaja esimerkiksi vangittiin välittömästi tai melkopian maahanlaskun jälkeen tai muutoin ryhmä joutui toisistaan erilleen.

Kesäkuun viimeisen päivän ilta alkoi painua mailleen ja vuorokausi vaihtua. Viimeisenkin ikkunasta sisään tulleen auringonsäteen synnyttämä valo siirtyi eiliseen. Varjossa istuva vilkaisi kelloaan ja antoi kättään heilauttaen muille huoneessa olijoille merkin. Siviliasuiset nousivat, kääntyivät nurkassa istuvaa kohden tehden nopean sotilaallisen tervehdyksen ja astuivat ulos kesäyön hämärään. Kuudes huoneessa ollut poistui heidän kanssaan. Maanantai oli jo vaihtunut tiistaiksi, heinäkuun ensimmäiseksi päiväksi. Lennonjohtorakennuksen suunnalta kuului vaimeana slaavilaista sävelmää soittava sirmakka. Yksi matkaan lähtijöistä, venäläinen, Kalininista kotoisin oleva Lebedev sulki hetkeksi silmänsä. Hän aisti mielessään kesän lämmön, ja keltaisena väreilevässä kuumuudessa hehkuvan auringonkukkapellon. Virtaavan puron lailla polveileva tyttöjen naurun täytti hänen mielensä, suunpieliin nousi tahtomatta hymy. Kaikesta tästä mielihyvän tuottamasta muistosta tuntui kuluneen jo kokonainen ihmisikä. Sora saappaan alla rasahti ja Lebedev säpsähti todellisuuteen. Jossakin sisällään hän tunsi jotakin, kouraisun vatsassa. Hänen lävitseen meni jäätävä kylmyys, sama kylmyys jonka hän oli tuntenut edellisenä talvena jossakin synkässä, tuntemattomassa metsässä, jäätyneeseen maahan kaivetussa kuopassa suojanaan vain palanen telttakangasta. Lohduttoman kaukana Kalininista. Lebedev vilkaisi vierellä kulkevan Pihkovasta kotoisin olevan virolaisen V. O. Feiginin kasvoja, niille loi himmeää hehkua käden suojassa palava tupakka, kasvoilta ei ollut luettavissa mitä Feiginin mielessä liikkui. Noin sadan metrin päässä rullaustiellä erottui mustanpuhuva TB 3 pommikoneen hahmo. TB 3 oli jo taktiseen käyttöön vanhentunut konetyyppi, erikoistehtäviin yöllisillä lennoilla sitä kuitenkin vielä käytettiin.

10473

Tyyppikuva TB3 pommittajasta, jota käytettiin desanttien pudotuksiin.

Miehet kävelivät vaitonaisina lentokoneen läheisyyteen pysäköidyn pienen, 1,5tn kuorma-auton vierelle. Kolme vihreänruskeisiin univormuihin pukeutunutta miestä oli juuri siirtämässä koneen uumeniin laskuvarjolla varustettua tarviketorpedoa. Neljä siviiliasuista otti kuorma-auton lavalta henkilökohtaiset aseensa ja auton luona odottaneet lentokoneen miehistöön kuuluvat auttoivat miesten ylle laskuvarjot. Samaan aikaan TB 3:n neljä moottoria yksi toisensa jälkeen heräsi eloon. Koneen aiheuttaman melun voittaakseen univormupukuinen kumartui kohti siviiliasuisia, ja näytti sanovan jotakin. Nopeasti siviliasuiset tekivät asennon, tervehtivät, kääntyivät ja siirtyivät lentokoneen sisuksiin. TB 3:n pommikuilusta oli poistettu pommiripustimet, joten se mahdollisti mainiosti desanttien kuljetuksen varusteineen ja pudotuksen. Tarviketorpedot olivat jo paikallaan valmiina pudotukseen. Desantit ryömivät tilaan ja asettuivat istumaan pommikuilun päätylaipioon kiinnitettyihin putkirunkoisiin kangasistuimiin. Lentokone nytkähti liikkeelle. Rullasi kiitoradan päähän, pysähtyi, kiihdytti moottoreiden kierrokset ja aloitti nousukiidon. Laskutelineiden aiheuttaman ryminän päätyttyä miehet aistivat koneen nousseen siivilleen, ilmaan, sille kuuluvaan elementtiin.

Vasemmalle kaartaen TB 3 alkoi raskaan oloisesti kerätä korkeutta, ylittäen samalla Viron rantaviivan. Saavutettuaan noin kolmentuhannen metrin lentokorkeuden (kolmessa tuhannessa metrissä pärjää vielä ilman lisähappea, ilman happilaitteita) ohjaaja kuristi kaasua, ja otti suunnan kohti Suomen etelärannikkoa. Sisäänlento oli tarkoitus suorittaa Hangon alueen kautta. Yö oli kuuton, mutta meri ja taaksejäävä Viron rannikko erottuivat alapuolella selvästi. Ohjaamon suunnasta saapui nelinkontin kontaten koneen miehistöön kuuluva lentoasuinen mies, päässään radiokuulokkeilla varustettu lentopäähine, joka oli kytketty koneen sisäiseen viestiverkkoon. Mies asettui epämukavalta näyttävään asentoon ja viittoillen huusi kahdelle desantille ohjeita. Kaksikko kiinnitti laskuvarjojensa pakkolaukaisimet pommikuilun laidalla kulkevaan vaijeriin. Koneen oltua ilmassa noin tunnin veti ohjaaja kaasut lähes tyhjäkäynnille, pienentääkseen moottorien aiheuttaman melun minimiin. Samantien hän aloitti lähestymisliu`un kohdealueelle. Hiekka Lebedevin ja Feiginin tiimalasissa alkoi valua.

10475

Kiikalalaisia Iv-lottia Jatkosodan aikana. Kuva
kirjasta; Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiiri.

 

Myllymäellä, Kiikalan Rekijoen ”myllynkrotin” takana, sijaitsi ilmavalvontatorni joka yöllä 30.6...1.7 oli miehitetty, kuten asiaan kuului. Miehitys käsitti usein lotan ja nuoren pojan, sotilaspojan, tai kaksi lottaa. Parivartio oli puolenyön jälkeen nauttinut sanomalehteen ja villasukkaan verhotusta lasipullosta kupposet kahvia, vielä oikeaa hyväntuoksuista kahvia, pitääkseen unen loitolla. Johonkin aikaan aamuyöllä kesäyön hiljaisuuden rikkoi lähestyvä, voimistuva lentokoneen ääni. Aistit terävöityneenä parivartio havaitsi kaakosta saapuvan lentokoneen. Suuri TB 3 koneen hahmo erottui hyvin kesäyön taivaalta. TB 3 oli pudottanut lentokorkeuden noin neljäänsataan metriin. Pommikuilun luukut avautuivat ja voimakas ilmavirranpyörre täytti tilan, salvaten siellä olevien hengityksen. Feigin ja Lebedev saivat merkin hypätä, tarviketorpedo ja miehet irtaantuivat koneesta yhden-, kahden sekunnin välein, TB 3 eteni tässä aikahaarukassa noin 85...170 m tämä tarkoittaa myös että maahanlasku etäisyydet olivat samaa luokkaa. Valvontatornissa parivartio havaitsi laskuvarjot. Sydämmen lyötyä pari ylimääräistä lyöntiä, iv-lotta Marjatta Suikki kädet hieman jännityksestä täristen tarttui kenttäpuhelimen kampeen ja suoritti hälytyksen, kello oli 1.30. Samaan aikaan lähellä Työverin taloa asuva Nestori Virtanen oli pihanperällä keventämässä rakkonsa painetta, kuultuaan lentokoneen äänen hän katsoi hämärälle yötaivaalle ja näki myös laskuvarjot.

10477

Karttaan on merkitty Virassuo, jonne Feigin ja Lebedev pudotettiin. Kartassa
näkyy myös Työveri ja pisteellä merkitty paikka jossa Feigin antautui.


Desanttipudotukset pyrittiin suorittamaan noin 400 m:n korkeudelta, jotta lentokoneen ja laskuvarjon havainnointiaika olisi rajallinen etäisyyden ja ajan suhteen. Pudotuksissa tapahtui usein hyvinkin suuria, kymmenien kilometrien suunnistusvirheitä. Rekijoen tapauksessa maahanlasku tapahtui Virassuon alueelle jonka voisi kuvitella hyvinkin olevan harkiten valittu paikka, toisaalta Kiikalan Rekijoelta oli todennäköiselle toiminta-alueelle Hangonlohkolle matkaa noin 70 km. Välirauhan aikana Kiikalan Johannislundiin rakennettu, kylläkin miehittämätön lentokenttä saattoi myös olla desanttien mielenkiinnon kohteena.

Yöllinen hälytys oli mennyt läpi ja toiminta lähti käyntiin. Kiikalan alueen Is-keskuksen päällikkö Uuno Liikkanen välitti saamansa hälytyksen Salon Sk-piirin esikuntaan. Sk-piirin esikunta Salossa jatkoi hälytystä, antaen torjuntakäskyn kaikkien lähikuntien Is-komppanioille. Kiikalan Is-joukkue käynnisti toimintansa, joukkueen johtajana toimi alikersantti Eemil Iirola. Kello oli taivaltanut jo aamu kahdeksaan kun kirkonkylän ja Hirvelän väliselle Röysynkulman tielle saatiin asetettua vartioketju. Vartion aseistus oli monenkirjavaa, sotilasaseiden lisäksi oli haulikoita ja pienoiskivääreitä. Ilmassa voi aistia selvän jännityksen, olihan jossakin lähettyvillä vihollinen, näkymätön, kasvoton vihollinen jonka aikomukset oli helppo arvata vihamielisiksi. Vartio oli ollut asemissaan noin tunnin kun ”mettäahteen” päällä, Työveristä kolmesataametriä kirkonkylän suuntaan tiheästä näreiköstä ilmestyi tielle mies. Tummansiniseen suojahaalariin pukeutunut vihollisen desantti astui tielle Simolan talon metsänvartian Aleksi Laakson vartiopaikan kohdalla. (Sodan alkuvaiheessa desantit olivat useinmiten pukeutuneet haalariasuun joka siihen aikaan maaseutumiljöössä oli melko poikkeava, muusta väestöstä erottuva asu) Desantti tuli tielle päinvastaiselta suunnalta mitä oli odotettu, hän oli ehtinyt ylittää tien jo ennen vartioketjun asettamista. Aleksi Laakso luki tilanteen oikein, aistien desantin epävarmuuden ja ilmeisen halun antautua.

10479

Matti Nietosvaara osoittaa ”mettäahteessa” paikkaa josta Feigin tuli tielle.

Aleksi ei osoitellut vankiaan mukanaan olleella vanhalla haulikolla vaan pyysi desanttia lähtemään kanssaan Nietosvaaralle Työveriin kahville. Desantti ilmeisesti ymmärsi sanan sieltä, toisen täältä ja miehet lähtivät kävelemään mäkeä alas kohti Työverin taloa. Matkalla talolle Laakson ja hänen vankinsa matkaan liittyi kuljetulla välillä olleet vartioketjun miehet. Joukko saapui Työverin talon pihaan, desantti riisuttiin aseista ja istutettiin puutarhapöydän päähän.( Matti Nietosvaara muistaa desantilla olleen kolme asetta, hän muistaa myös miehen ontuneen mikä viittaa loukkaantumiseen maahanlaskun yhteydessä ja tämä taas saattoi edesauttaa halua antautua ).

10483

Nietosvaara Työverin pihalla, jossa Feiginille tarjottiin kahvia.

Sana yhden desantin kiinnijäämisestä kulki nopeasti läpi vartioketjun, miehiä ja poikia alkoi kerääntyä Työverin pihaan. Vangittu vihollinen istui pöydänpäässä ja nautti hänelle todella tarjottua kahvia, ympäröivä miesjoukko seurasi vangin jokaista liikettä uteliaan jännittyneenä. Desantti joi kahviaan ja poltti tupakkaa jatkuvana ketjuna, pöydälle alkoi tumpeista kertyä nopeasti keko. Ilmeellään hän ei viestinyt mitään, ei pelkoa, ei vihaa, ei hämmennystä, kasvot pysyivät aivan peruslukemilla.

Tapahtuneesta oli tieto levinnyt jo vähän laajemmalle ja naapuripitäjästä saapui eräs isäntä kiväreineen jota Kiikalalaiset saivat todenteolla pidätellä ja rauhoitella jotta tämä ei olisi ampunut vangittua vihollista siihen paikkaan, kaiken tämänkin kiistelyn aikana vangin kasvot pysyivät peruslukemilla. Kiikalasta oli tapahtuneesta lähetetty puhelinsanoma sotilasviranomaisille ja alkuiltapäivästä saapuikin sotilasosasto 17Div. joukoista Hangonlohkolta. Osaston johdossa oli venäjää taitava upseeri, Hangon Ryhmän Is-päällikkö Uljas Rauanheimo. Rauanheimo vei vangin Työverin saliin, aloittaen kuulustelun. Matti Nietosvaaran isä, talon isäntänä, meni mukaan ja myöhemmin kertoi vangitulle desantille tehdyn perusteellisen tarkastuksen. Desantin oli käsketty riisuuntua ilkosilleen tarkastusta varten, kuulustelusta isännälle ei juuri herunut mitään vieraan kielen takia. Pidätetyn vihollisen desantin nimi oli V. O. Feigin. Aikanaan alustava kuulustelu päättyi, sotilaat siirsivät vangin ja häneltä takavarikoidut aseet sekä varusteet autoonsa ja ajoivat matkoihinsa. Hiekka Feiginin tiimalasissa alkoi käydä vähiin.

Myöhemmin löydettiin Puuratas nimisen metsäpellon läheisyydestä desanttien tarviketorpedo. Matti Nietosvaara ei muista mitä sen sisällölle tapahtui, toimitettiinko se viranomaisille vai päätyikö se ”parempiin suihin”. Toinen alueelle pudotetuista desanteista, Lebedev pidätettiin Somerolla, Lammin-sillan vartiopaikalla 16.7.–41. Somero on Rekijoelta katsottuna kutakuinkin Hangon vastakkaisella suunnalla. Sodan ratas pyöri ja aikanaan Feigin ja Lebedev saivat tuomionsa, hiekka heidän tiimalasissaan oli valunut loppuun.

10485 10487
Kuvissa Feigin Karjaalla vain hieman ennen teloitustaan. SA-kuva.

10489

Sääksmäellä, Parilan talon emännälle
antautunut desantti Abramovitz Taub.
Kuva julkaistu Hakkapeliitta-lehdessä
No: 30, 29.7.1941

10491

Taubin teloitus. Taub ja Karu teloitettiin välittömästi tuomion julistamisen
jälkeen 26.7.1941. SA-kuva.

Matti Sjöberg

Lähteet :
Matti Nietosvaaran haastattelu
Seppo Sudenniemi, Salaisen sodan varjot, Kustannusosakeyhtiö Otava 1987
Antti Mikkola, Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiiri 1917–1944, Oy Turun Sanomat 1994
Pekka Vanhanen; Lisähavaintoja Pohjois-Kymenlaakson ja sen lähialueiden ilmapuolustuksesta Talvi – ja Jatkosodassa.

Kuvaus desanttien valmistautumisesta matkalle ja lento Suomeen perustuu kirjoittajan mielikuvitukseen.