Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

Koppinen Ilmari
(Puhe Salon lukion 5.12.07 pidetyssä itsenäisyysjuhlassa)

 

TERVEHDYS

Teen kunniaa teille nuorille, yhteiskunnan tuleville rakentajille toivoen, että teistä kehittyy sellaisia yhteiskuntaelämän toimijoita, jotka pyrkivät pitämään yllä rauhaa lähipiirissä, Suomessa ja koko maapallolla, mutta ovat valmiita puolustamaan turvallista elämää eri tavoin, vaikkapa asein.
Samalla teen kunniaa niille Suomen sotaveteraaneille, jotka lakejamme noudattaen uhrautuivat puolustamaan kansamme itsenäisyyttä ja elämäntapaa sekä kotirintaman tasolla että aseita käyttäen ja joista monet kaatuivat ja haavoittuivat tai ovat kuolleet sotien jälkeisinä rauhan vuosina.
Me vielä elossa olevat sotaveteraanit (puheen pitäjä itse on lähes 90-vuotias sotiemme veteraani) ja lotat olemme vain niiden edustajia, jotka suorittivat ratkaisevat tehtävät ja jotka ovat kaatuneet taistelussa tai kuolleet sodan jälkeen. Itse olin 21-26-vuotiaana viisi vuotta erilaisissa puolustuslaitoksen tehtävissä esimiesteni käskyjen mukaan. Mutta ne, joita meidän tulee kiittää, ovat jo poistuneet ikuisuuden tantereille. Siksi pyydän, että nousemme seisomaan kunioittaaksemme hetken hiljaisuudella näiden edesmenneitten arvokasta muistoa..

Heidän muistonsa säilyköön rinnassamme,
heidän tekonsa pysyköön muistoissamme.
Me heille kunniaa osoitamme.
Heidän puolestaan nytkin rukoilemme.
Kiitos!

Tämän vakavan alun jälkeen siirryn kertomaan vähän siitä, miten monenlaista puolustautumisemme oli.

Se oli vain hetkellisiltä osiltaan sellaista räiskintää, mitä elokuvat esittävät. Elämämme oli aivan erilaista merivoimissa, rannikkotykistössä, ilmavoimissa, Kannaksen rintamasodassa ja itärajamme korpisodassa. Lapinsota taas muodosti omalaatuisen taistelun, kun saksalaiset vetäytyivät käyttäen poltetun maan taktiikkaa.
Kokonaisuudessaan sotamme oli koko kansan puolustautumista. Valmistihan kotirintamamme elin- ja muita sotatarvikkeita, hoiti vammautuneita ja kaatuneita. Miesten poissa ollessa naiset toimivat esim. mylläreinä raskaassa työssä.
Itse sotilaat tekivät monenlaista työtä. Heitä oli kokkeina, terveydenhoitajina, monenlaisina teknikkoina, kuten teiden ja siltojen rakentajina, liinennevalvojina, sotapoliiseina ja ikävä myös kaatuneiden kuljettajina. Pastoriupseerit tekivät arvokasta henkistä työtä. Myös pidettiin huolta viihdyttämisestä ja henkisestä taisteluvalmiudesta. Tästä yhtenä esimerkkinä Rukajärven radio ja teatteri.

Lopuksi toivon, että teistä, nuorisosta kehittyisi lähimmäisiä auttavia ja yhteiskunnan rauhaa tukevia kansalaisia, jotka vaaran hetkellä ovat valmiita puolustamaan kansamme turvallisuutta ja elämää tukevaa vapautta vaikkapa asein, jos pahuuden voimat uhkaavat Suomea ja ehkä muitakin.
Pitäkää sekä henkinen että ruumiillinen kuntonne korkealla itsenne ja yhteiskunnan tarpeita ajatellen. Tämä edellyttää hyvien tapojen noudattamista mm. olemalla esimerkillinen hyvässä. Siksi kulkekaa silmät avoimina ymmärtääksenne yhteiskunnan nurjia puolia ja kyetäksenne niitä korjaamaan.
Arvelen, että tämä kertomani on monen sotaveteraanin tervehdys teille, yhteiskunnan tuleville rakentajille.
Elämän synnyttäjä ja ylläpitäjä, Jumala, teitä siunatkoon.
Sotaveteraanikunnan puolesta Ilmari Koppinen lähes Suomen valtion itsenäisyyden ikäisenä.

VETERAANIN PERINTÖ

Monta vuotta vei nuoruudestamme
taisto puolesta maan rakkahan.
Monet veljet se vei viereltämme
sota julma ja niin armoton.

Sodan muistot ei unhoitu meiltä.
Moni vamma jäi taistellessaan.
Huolta kannoimme kotirintamasta.
Moni rukous nous taivaaseen.

Rauhan tultua työtä me teimme
korjataksemme maan vaurion.
Luoda tahdoimme teille te rakkaat
Suomen vakaan ja turvallisen.

Vuodet vierivät, aikamme päättyy.
Kutsu soi pian luo Jumalan.
Jatkakaa työtä puolesta Suomen!
Muistakaa hinta vapauden!

Perinnöksi me jätämme teille
Suomen maan ja sen vapauden.
Sydänverensä vuodattaneille
tuomme yhdessä näin kiitoksen.
(Runo A-K Hautala)