Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

Piensalo Ann-Mari
(Opettaja Ann-Mari Piensalon Vapauden liekki-patsaalla pitämä puhe 5.12.2007)

Hyvät työtoverit ja koulumme oppilaat

Olemme tänään kokoontuneet (kotikaupunkimme) eräälle muistomerkille, tänne Salon Sibelius-puistoon. Olemme tulleet tänne huomisen, Suomen syntymäpäivän, siis itsenäisyyspäivämme takia.

Vietämme Suomen 90-vuotissyntymäpäivää ja on hyvä hetkeksi hiljentyä yhdessä, tässä patsaan äärellä ja miettiä, mitä itsenäisyys oikein on, mitä se minulle merkitsee.

Muistomerkin/patsaan nimi on VAPAUDEN LIEKKI ja sen on tehnyt taiteilija Seppo Manninen. Teos on tehty 15 vuotta sitten, jolloin vietettiin Suomen 75 v. itsenäisyyspäivää.

Niin kuin huomaat, muistomerkki on tehty kahdesta eri osasta; kivinen osa, teräksinen osa.

Tämä 10m pitkä, kivinen, punaisesta graniitista tehty osa, on nimeltään ajan kaari. Se kuvaa meille Suomen historiaa 100 vuoden ajalta, 1900-luvun alusta tähän päivään. Se kohoaa maasta voimakkaana ja toisaalta välillä, jossakin kohdassa, se on katki. Se kuvastaa Suomea ja suomalaisia, aikojen kuluessa, välillä on menty voimakkaasti eteenpäin ja asiat ovat sujuneet hyvin. Toisinaan taas on ollut vaikeampaa ja tie ikään kuin noussut pystyyn.

Teräksestä tehty osa on nimeltään itsenäisyyden liekki. Se kuvastaa lujuutta, voimaa ja määrätietoisuutta. Kaikkia niitä tarvittiin, että maastamme tuli itsenäinen ja että se myös pysyi itsenäisenä.

Tämä muistomerkki on tehty niiden ihmisten kunniaksi/muistoksi, jotka elivät sota-aikana ja sodan jälkeisinä vaikeina, ankeina aikoina. Aina kun näet tämän patsaan, voit ajatella niitä isiä ja äitejä, lapsia, isovanhempia, ystäviä, jotka joutuivat kokemaan sodan kauheudet. Heidän ansiostaan me voimme elää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa.

92 000 ihmistä kuoli sodan aikana. Tänä päivänä sodan eläneitä on elossa enää n. 80 000. Näitä sodassa mukana olleita miehiä ja naisia sanotaan sotaveteraaneiksi. He, jäljellä/elossa olevat, ovat jo vanhoja mammoja ja pappoja, siinä 85-vuotiaita. Lähitulevaisuudessa, 2020-luvulle mennessä, ajankulku karsii joukostamme sota-ajan kokeneet. Sitten heitä ei enää ole.

Koskaan emme saa kuitenkaan unohtaa heitä emmekä heidän tekemäänsä työtä. On hyvä, että on muistomerkkejä; kun näet muistomerkin, muistat.

Sytytämme nyt kynttilän ja laskemme seppeleen. Hiljennymme kunnioittamaan itsenäistä isänmaata ja kaikkia niitä, jotka ovat sen puolesta tehneet työtä.

Lopuksi toivotan kaikille riemukasta itsenäisyyspäivää virren sanoin:
Kiitos jumalamme, kun annoit tämän maan.
Annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien.
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.