Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

Rantalaiho Jorma

Tapahtui vuonna 1942

Olen syntynyt 1923. Tulimme joskus syyskuussa lyhyen ja tehokkaan koulutuksen käyneinä Syvärille, Syvärin kaupunkiin. Noin viikon kuluttua lähdimme rintamalle Jandepan lohkolle Niitty-tukikohtaan. Siellä oli valmis korsu ja tarpeelliset juoksuhaudat vartiopaikkoineen.

Rintamaelämä pääsi hyvään alkuun varsinkin, kun kaverit olivat enimmäkseen tuttuja Salon seudulta ja niin kaikki meni hyvin. Puhuttiin kylläkin, että koska kaikki on näin rauhallista, niin venäläiset yrittävät varmaan vangin sieppausta saadakseen tietoja ketä on vastassa yms.

Kerran erikoisen pimeänä yönä olin taas vuorostani vartiossa. Oli todella pimeää ja synkkää, ei satanut, eikä juuri tuullutkaan. Jokainen, joka on ollut vartiossa tietää, että siellä kuuluu koko ajan jotain pieniä ääniä, varsinkin jos vartiopaikka on metsässä niin kuin tämäkin oli.

Jotenkin alkoi tuntua siltä, että ihan vartiopaikan edestä, suolta, kuului hiljaista puhetta ja kuiskintaa. Aikani sitä kuunneltuani päätin toimia. Laskin pitkän konepistoolisarjan ääniä kohti, vaikka mitään ei näkynyt.

Silloin se alkoi! Siellä oli tosiaankin venäläinen partio vanginsieppauspuuhissa ja tultuaan havaituiksi antoivat aseidensa laulaa täysillä. Vaistomaisesti minäkin siirryin pari metriä vasemmalle, enkä saanut osumaa heiltä. Kovasti sieltä tuli tulta, sen muistan.

Jonkin ajan kuluttua pataljoonamme korohorokin "heräsi" ja ampui valmiiksi lasketun keskityksen vartiopaikkani eteen ja niin tilanne vähitellen rauhoittui. Sen verran häkeltynyt olin, etten hoksannut vetää hälytysnarusta joka johti korsuumme!

Tulivathan ne toiset sieltä vähitellen kovan metelin herättäminä.

Aamulla oli useita sieppareita hengettöminä suolla. Ne heitettiin piikkilankaesteen yli omalle puolelleen. Jälkeenpäin kuultiin, että vanginsieppaus tosiaan oli kyseessä. Lakki suuhun ja mies mukaan, niin oli tarkoitus.

Se ei sillä kertaa onnistunut ainakaan siinä tukikohdassa.