Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

10515

Pentti Suonpää
s.11.10.1928 Turku
Papan, ukin muistelmia

Talvi- ja jatkosota seuraamuksineen

Suomi joutuu sotaan


Vuonna 1939 Eurooppa kiehui. Saksa oli jo aiemmin laajentanut alueitaan. Sodan uhka oli olemassa koko Euroopassa. Neuvostoliitto myös kaiken varalta varmistaa omaa puolustusvalmiuttaan. Siksi he vaativat Suomelta mm. osaa Suomenlahden ranta-alueista itselleen. Kun Suomi ei tähän suostunut, johti se sotaan Neuvostoliittoa vastaan. He ampuivat häpeänkuuluisat Mainilan laukaukset omalla alueellaan väittäen suomalaisia sodan alkajiksi. Muutaman päivän kuluttua Kurssin jälkeen.
alkoi hyökkäys Suomeen 30.11.1939.
Heillä oli aikomus panna Suomi poikki ja ”lukkoon”,
mutta törmäsivätkin Suomen pakkasukkoon.

10517

Sotasairaalan lähettinä (oik)

Lähetiksi

Olin silloin 11-vuotias. Loimaalle perustettiin ilmasuojelujoukot, joiden päälliköksi valittiin insinööri Lehtinen. Palokunnan alakertaan perustettiin toimisto. En muista, miksi minut valittiin lähetiksi, joka vei tiedonantoja Lehtiseltä toimistoon ja päinvastoin. Mutta muistan hyvin, kun istuin Lehtisen sähköliikkeessä odottaen tehtäviä. Siihen aikaan oli puhelinkeskuksissa
mahdollista kuunnella puheluita, joten
oli parempi hoitaa salaiset asiat kirjeitse. Sotasairaalan lähettinä (oik.)


Loimaata pommitettiin

Loimaata pommitettiin kaksi kertaa talvisodan aikana. 21.12.1939 yritettiin saada rautatiesilta hävitettyä. Pommit osuivat sahan lautatarhaan lähelle siltaa, osa pellolle radan suuntaan ja yksi pääkadun varteen. Siinä kuoli kaksi ihmistä ja hevonen. Myös muutamia rakennuksia vaurioitui. Kuulemma toistakymmentä pommia pudotettiin. Olin silloin omakotitalomme alakerrassa vain muutama sata metriä lähimmästä pommista. Siinä iässä se tuntui pahalta. Toinen pommitus oli 19.2.1940 myös huonoin tuloksin. Sota päättyi 13.3.1940 suuriin alueluovutuksiin.

Työtä jatkosodan aikana

10518

Heinätöissä

Jatkosota alkoi 25.6.1941. Saksa oli alkanut sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen katsottiin olevan Saksan kumppanina myös sodassa. 25.6.1941 Neuvostoliitto pommitti pariakymmentä suurempaa paikkakuntaa Suomessa. Sota alkoi siis kovin julmasti.
Loimaalle perustettiin sotasairaalan alaosastot maamieskoululle ja yhteiskoululle. Sain olla molemmissa lähettinä toisen Pentin kanssa. Saimme oikein uudet sotilaspoikapuvutkin. Myöhemmin perustettiin myös toipilaskoti Kuusilinnaan. Lisäksi perustettiin elintarvikekeskusvarasto, joten Loimaalta toimitettiin paljon leipää armeijalle. Ratapihalle tuli suuri heinävarasto.
Vuonna 1942 isä oli sopinut kesäavusta erään maatilan isännän kanssa velipojan ja minun osaltani. Isäntä oli itse rintamalla. Uskollisesti mentiin joka arkipäivä pyörällä töihin. Velipoika nuorempana istui takana ja minä ajoin. Matkaa oli yhteen suuntaan
yli 5 kilometriä. Vähän rankkaahan se oli. Työt olivat enimmäkseen hevoshommia pellolla. Puitaessa paikkamme oli olkikasan päällä pölyssä.

Vaikka olimme väsyneitä matkatöistä, käytiin joskus mottitalkoissa, kun niistä sai kirvesmerkin. Lisäksi käytiin maataloilla talkoissa miesten kanssa, jotka eivät enää joutuneet rintamalle. Myös paljon naisväkeäkin kävi talkoissa. Aina löytyi talkoolaisia, kun tiedettiin isännän olevan rintamalla. Syksyllä olin myös. sotilaspoikaleirillä 2 viikkoa Naantalissa. Siellä oli ampumaharjoituksia sekä opeteltiin kompassin käyttöä. Loppupäivinä nostimme emäntäkoulun perunat ylös.

10519

Lähtö mottitalkoisiin (tolp.vier.vas)

Vankeja ja kesätöitä

10523

Heinätalkoissa hevosmiehenä

V. 1943 pyydettiin jälleen kesätöihin. Edellisen kesätyöpaikan isäntä oli vuokrannut suuren tilan Mellilästä. Hän toivoi minutkin sinne. Lupasin yhden kaverini kanssa apuamme. Isäntä oli usein lomalla, kun rintamalla oli hiljaisempaa. Tilaa hoiti vanha pehtoori, jonka ohjeita kuuntelimme. Meidän lisäksemme siellä työskenteli 2 sotavankia. Mellilässä oli useampia sotavankeja, jotka kävivät maataloissa töissä. Heidän käytössään oli vanha puutalo, josta aamulla lähtivät töihin. Heille ei tietääkseni tarvinnut mitään vartiointia. Kaikki sujui joustavasti. Meidän porukassamme vangit söivät samassa pöydässä, samaa ruokaa meidän ja isäntäväen kanssa. Mitään syrjintää ei ollut.
Toverit olivat varmoja voitostaan v.1943.
Kesä oli muuten aika rankkaa. Nyt oli jo tehtävä isojen poikien töitä, kun ikää oli jo melkein
15. Kovin paikka oli, kun veimme ruissäkkejä yläkertaan portaita pitkin. Säkki painoi yli
oman painon ja jalat tahtoivat pettää, mutta ei kehdattu valittaa. Hevoshommat olivat jo
kevyempiä. Vain sonnan ajo otti luonnolle. Talli ja navetta tyhjennettiin peltojen hoitoon.
Kuorman päällä joskus ajatteli, että onpas paska homma, mutta tehtävä oli.
Pelottavin tehtävä oli, kun jouduin viemään suuren emakkosian Mellilästä Loimaalle. Matkaa oli yli 15 km yhteen suuntaan. Matka tehtiin varsahevosella, mikä oli ollut vain muutaman kerran aisojen välissä. Olimme siis molemmat vähän poikasia tehtävään. Hevonen pyrki hyppimään, kun auto tuli vastaan. Perille kuitenkin päästiin kunnialla.

Vartiointi- ja ilmatorjuntatehtäviin

Elonkorjuun jälkeen tulimme kotiin Loimaalle. Siellä pääsimme vartiointitehtäviin. Turku – Toijala rata oli tärkeä sotilas- ja sotatarvikekuljetuksiin. Rautatiesilta, veturien tankkauspaikka asemalla sekä puhelinkeskus olivat vartioitavia. Heimolinna oli tukiasema, josta lähdimme vartiointipaikalle. Aseistuksena oli kivääri. Joukkomme koostui 15-19-vuotiaista ”miehistä”, joista osa siirtyi iän myötä sotaan.
Siihen aikaan varoitettiin paljon desanteista, joten vähän pelkoakin tunnettiin. Tunnelmaa haittasi koko sota-ajan ehdoton pimennyspakko.
Vuonna 1944 aavisteltiin suurhyökkäyksiä ja pyrittiin saamaan rintamalle vahvistuksia. Ilmavalvontaakin rekrytoitiin nuorempia vapaaehtoisia täydennykseksi. Mm. kouluista -

10525
IT-patterimme IT-kivääri

10529

75 m/m "ammustenpunnitus"

10527

Tykin suuntausharjoitus


tiedusteltiin halukkaita. Tällaisia löytyikin lähinnä rannikkopaikkakunnista. Esimerkiksi liittomme Aarne Strömmer palveli Kemin alueen ilmatorjunnassa ja Lasse Pöysti Helsingin ilmatorjunnassa. Meitä lähti Loimaalta 6 poikaa, joista 3 asetuimme Turun IT- joukkoihin Mikkolanmäkeen. Meidät otti vastaan Naantalin kaupungin johtaja, joka oli ilmatorjuntapatterin päällikkö alkukesällä. Sotilasvalan vannoimme Turun Tuomiokirkossa. Majoituimme yhteen puuparakeista. Ruokailuparakin seinällä oli lentokoneiden pienoismalleja opiskelua varten.
Patterimme varustuksena oli 3 75 m/m ilmatorjuntatykkiä ja IT- konekivääri. Yhdessä bunkkerissa oli etäisyysmittauslaita ja ilmavalvontaa varten kenttäpuhelin, jota jouduimme päivystysvuorollamme käyttämään. Ammusvarasto oli kallion alla piilossa. Kun ei ollut päivystysvuoroa, pidettiin tykkikoulutusta lähinnä tykin korkeus- ja sivusuuntausharjoituksia. Etäisyysmittarilla tehtiin harjoitusmittauksia eri kohteisiin.
Tykkien päämiehitys oli vanhemmilla miehillä, jotka oli jo siirretty rintamavastuusta. Me nuoremmat olimme lähinnä ilmavalvonnassa. Rintamasta siirrettiin meille myös uusi komentaja, ikämieskapteeni.
Rintamalla alkoi kesäkuussa suurhyökkäys, joten muualla oli aika rauhallista. Sota enteili loppuaan. Kuitenkin jouduttiin tositoimiin, kun kone yllätti mereltä. Oli täysi pimeys ja hälytys päällä. Minut määrättiin tykkipunkkerin viereen lisäammusten antoa varten. Ammunta oli pian ohitse. Kone häipyi. Sotakin loppui aika pian. 4.9.1944 klo 7 tuli aselepo Neuvostoliiton suurine vaatimuksineen.
Palvelukseni aikana voitin patterin moniottelumestaruuden ja sain halkinaisen huulen. Eräs tammisaarelainen poika löi huulen halki sanoen, että ”sinä et osaakaan nyrkkeillä”. (Hän oli kateellinen). Vapaa-ajan kohokohta oli, kun sai kotoa vehnäjauhoja. Hain kanttiinista vichyä taikinaan ja paistoin kamiinan päällä lettuja. Ne menivät nopeasti yleisjakeluun. Meidät kotiutettiin syys-lokakuun vaihteessa 1944.

Menin sotaväkeen

Sotaväkeen mennessäni en arvannut puhua mitään aikaisemmasta palveluksestani.
Suomessa olivat kommunistit saaneet paljon

10530

Utissa harjoituskoneen luona

10533

Harjoituslennolle lähtö


valtaa niin hallituksessa kuin radiossakin.
Meitä katsottiin silloin vielä vähän karsaasti. Pysyin siis hiljaa palveluksestani. Yleensä ei
edes eturintamassa olleita kunnioitettu riittävästi. Suoritin lentosähköttäjäkurssin
Hämeenlinnassa ja siihen kuuluvat lentotunnit Utissa. Vanha palvelus ehkä näkyi, sillä sain kersantin natsat vähän myöhemmin.

Sotakorvaukset – veteraanien asioiden
järjestyminen

10535

Sodan jälkeen oli suomalaisten ponnisteltava kovin, jotta siirtolaisasutus saatiin hoidettua. Sotakorvaukset veivät paljon voimavaroja pitkine työpäivineen. Sotakorvauksien maksamisesta sai Suomi erityisen kunnian.
Kovasta työstä oli ehkä hyötyäkin, sillä kansa omaksui ahkeruuden. Esimerkiksi metalliala kehittyi. Vasta vuosikymmenien jälkeen kaikki kansankerrokset ymmärsivät kansan saavutukset. Veteraaneille jaettiin rintamatunnuksia, joilla sai myös määrättyjä etuja. 80-luvulla sain tietää, että rintamatunnuksen omaavat saavat eläke-edun 60- vuotiaana Nesteeltä. Koska rannikkoilmatorjuntapalvelu oikeutti tunnukseen, oli myös minulla tähän oikeus. Kävin Turun sotilaspiirissä hakemassa papereita. Siellä sanottiin, että kaikki paperit on hävitetty aran ajankohdan vuoksi. Aikomukseni oli jättää koko homma, kun työkin vielä maistui. Pirkko-vaimo ei antanut periksi. Tiesin, missä komppaniamme vääpeli asui. Pirkko soitteli sinne ja sai tietää, että vääpeli oli kuollut. Siellä tiedettiin kyllä, missä komppanian päällikkö asui. Soittelin hänelle ja menin käymään. Lomalla -44 kotitalon pihalla
Siellä todistettiin palvelukseni. Toisen nimen hain Lounais-Suomen sähkön johtajalta, joka oli patterimme toimistossa ja ”kipusiskonsa”. Paperi lähetettiin Helsinkiin, josta tuli pian hyväksyntä ja rintamapalvelumerkintä passiin.

Mukana veteraanitoiminnassa Salossa

Muutin Saloon 1988. Siellä tapasin vanhan pesäpalloajoilta tutun kasvon Matti Eskolan. Olimme pelanneet 40-luvun lopulla pesäpalloa vastakkain. Hän houkutteli minut liittymään Salon ”joukkoihin” lähinnä harrastusten pariin kuten boccia ja lentopallo. Siellä kuulin, että kannattaisi hankkia tammenlehvämerkki. Pajan (veteraanitoimisto) kautta Veikko Tähkäpää hoiti asian. Vuosien kuluttua sain tietää, että minulla on oikeus myös kuntoutukseen ja muihin palveluihin. Samoissa tehtävissä palvelleet ihmettelivät, miksi en käytä oikeuksiani. Ajattelin vanhemmilla olevan enemmän tarvetta. Kun kuulin, että on palautettu käyttämättömiä rahoja, panin heti anomuksen sisälle. Hyväksyntä tuli aika pian. Hoidossa olen jo käynytkin muutaman kerran, vaikka joku on ollut eri mieltäkin.
Veteraanien harrastuksiin olen ottanut osaa vähäsen. Vähän on ollut pallo hukassa. Isänmaan asialla olevissa tilaisuuksissa olen käynyt ja haluan käydä edelleenkin.
Millä saadaan veteraanit pysymään toiminnassa mukana, on jo toinen juttu. Asiamme on hoidettu kyllä huolella. Myös myötätuntoa on löytynyt kaupungin puolella.

Olemme perineet hienon maan.
Osaammeko sitä kyllin arvostaa.
Sen luonto, järvet, metsät ja kunnaat
ovat vaatineet kansaltamme suuret lunnaat.
Maailma kun pyörii nyt toisin arvoin,
muistammeko maatamme jo liian harvoin.
Pentti-ukki, veteraani mallia 1928