Salon Seudun Sotaveteraanit ry  
 

TAISTELUKERTOMUS TALVISODASTA

8/JR.62 Komppanian vääpelille Ylikers. Helkiölle

8/JR 62:n taistelukertomus.

Kompp. perustaminen. 20.12.-39- 20.1.-40

8/T-JR.2 perustettiin 20.12.1939 Turun kaupungissa, jossa se majaili tammikuun 20:een päivään asti v.1940. Komppanian päällikköinä toimivat res.vänr. Kaajo ja luutnantti Rantasalo, sekä Turusta lähdettäessä res.vänr. Jaakko Valtari. Turussaoloaika kului komppanian perustamiseen, järjestelyyn ja taistelukuntoon saattamiseen, jota jo täällä häiritsi vihollisen melkein jokapäiväinen ilmatoiminta.

21.1. - 14.2.

20.1. pataljoona lastasi Turku-itäisellä ja klo 9 lähdettiin kohti Kannasta. 22.1. saavuttiin Myllypellon asemalle, josta hiihdettiin Pyhäjärven pitäjän Montruan kylään. Täällä olimme majoitettuina 13.2.-40 asti asemien varustelutöissä. Aamuyöstä 14.2. lähdimme länsi-Kannakselle, jossa purkaus tapahtui Tammisuon asemalla. Majapaikka oli n. 3,5 tunnin marssimatkan päässä Hämäläisten kukkuloilla, jossa komppania pystytti teltat katettuihin telttakuoppiin.

15.2.

Klo 4 hiihti komppania Kämärän aseman eteläpuolelle, jossa majoituttiin osaksi korsuihin, osaksi taloihin, vihollisen lentotoiminnan häiritessä suuresti majoitusrauhaa ja ulkona liikkumista.

Kultakummulla.

Klo 14.30 lähti komppania puolustusasemiin Kultakummulle. Lukasuolla joutui komppania vihollisen erittäin ankaran lentohyökkäyksen kohteeksi, viivyttäen matkaa n. kahdella tunnilla. Mitään tappioita ei kuitenkaan tullut. Vasta n. klo 20 oli asemamme miehitetty ( I, II, III joukkueen ollessa asemissa) ja IV:nnen reservissä ja kaivautuminen alkoi. Kovista ponnistuksista huolimatta ei, maaperän tavattoman kovuuden vuoksi, saatu kunnollisia asemia. Kosketus viholliseen saatiin partiotiedustelutoiminnalla n. klo 22. Vihollisen etummaisten osastojen todettiin olevan n. 2 km:n päässä ja käyttävän runsaasti hyökkäysvaunuja.

Komppanialle oli alistettu 6 kk:ä, joista 2 käytettiin 9:nnen k:n (joka oli 8:nnen vasemmalla puolella ja n. 150 m edempänä) ja 8:nnen välisen sauman varmistamiseen.

Komppania oli väsynyt, mieliala ei virkeä.

16.2.

Klo 9.30 ajoi suuri hyökkäysvaunu I joukkueen tukikohdalle ja alkoi tulittaa järjestään tämän pesäkkeitä. Hv-tykki tehosi viimeiseen mieheen pk-ryhmä Vilander`in, joka oli eniten vasemmalla, suuntasi sitten tulensa seuraavien kiv.ryhmien ampumakuoppiin ja samassa linjassa oleviin kk-pesäkkeisiin aiheuttaen tukikohdassa 8:n kaatuneen ja 12 haavoittuneen tappion. Tottumattomuus aiheutti liian aikaisen konetuliaseiden tulenavauksen, vaikka vihollisen jalkaväki tuli verraten heikkona ja vielä etäällä. Toinen hv. tulitti komppaniaa takaa vasemmalta kauempaa. Vihollisen lentotoiminta vilkastui nopeasti mitä pidemmälle aamu kului, tykistö alkoi toimia, mutta sen tuli oli heikkoa ja ampui pääasiassa yli. Täysin suojattomat asemat ja toivottomuus eivät olleet omiaan innostamaan yleistä mielialaa kun vielä vasen sivusta 9:nnen k:n vetäytymisen jälkeen tietomme mukaan oli avoin.

Klo 10.45 oli komppanian pakko irtautua ja vetäytyä taaksepäin uusiin asemiin. Kokonaistappiot olivat 10 kaatunutta ja 14 haavoittunutta, konekiväärit ja joku määrä muita aseita ja varusteita.

Huumolan tienhaaran korkeudella mentiin uusiin asemiin luutn. Koivusen johdolla. 8 k:asemat olivat oikealla siivellä, mutta komppaniaamme seuraavat ja myös oikealta saartavat, kaikkiaan n. 20 tankkia pakottivat komppanian jälleen vetäytymään. Osa komppaniasta vetäytyi osasto Koivusen mukaan vänr. Kallion johdolla Hämäläisten maastoon viivyttäen matkalla vihollista 2:ssa viivytysasemassa. Toinen, pääosa, taas vetäytyi evertsiluutn. Kääriäisen käskystä Näykkiin vänr. Mattilan johdolla ankaran hävittäjätulen alaisina. N. klo 16:n tienoilla asettui komppania täällä valmiisiin puolustusasemiin olematta kosketuksessa viholliseen.

17.2. Hämäläisissä.

N. klo 4 komppania pataljoonan mukana siirtyi Hämäläisten maastoon, jossa 8:nnesta ja 7:nnen lähteistä muodostettiin 8:s komppania ja alistetiin luutnantti Koivusen komentoon. Täällä komppania majoittui joukkueittain korsuihin, mutta hälytettiin saman päivän iltana vastaiskuun III/JR.61:n avuksi n.s. Gröönroosin kukkulan maastoon. Täältä se kuitenkin sai palata puolenyön jälkeen, koska vihollisen heikentynyt painostus ei tehnyt enempiä toimenpiteitä tarpeelliseksi.

18.2.

Aamupäivän komppania oli levossa. Puolipäivän aikaan komppania rykmentinkomentajan käskystä lähti tankkitiedusteluun Perojoen suunnassa, jolla matkalla se liittyi II patl:n hyökkäykseen, jääden sitten etulinjan reserviksi Gröönroosin kukkulan taakse.

19.2.

Puolenyön jälkeen komppania palasi majapaikalleen ja tänä yönä saatiin lämmintä keittoa, jonka puuttuminen useina päivinä oli tehnyt mielialan apeaksi.

Komppanian päälliköksi tuli res.vänr. P.Kallio.

Klo 11.45 saatiin käsky puolustusasemien tiedustelusta ja varustustöiden alkamisesta hämärän tullessa Gröönroosin kukkulan korkeudella. Vihiollisen painostuksen vuoksi tämä kävi kuitenkin mahdottomaksi sillä pataljoona hälytettiin jälleen vastaiskua varten edelliseen paikkaan. Komppania joutui ankaran tykistökeskityksen kohteeksi ja menetti haavoittuneina 6 miestä.

20.2.

N. klo 2:n aikaan pääsi komppania lähtemään levolle. Puolen päivän jälkeen lähti osa komppaniaa pataljoonan mukana miehittämään puolustusasemat Perojoen ja Mustalammen välisessä maastossa. Vihollistankkien voimakkaan tulen vuoksi ei asemien miehitys kuitenkaan päivällä onnistunut. Puolet komppaniasta vänr. Kallion johdolla sai tehtävän varmistaa Perojokilinja, jossa se joutui sekä tankkien että voimakkaiden vihollispartioiden ankaran tulen alaiseksi menettäen 1:n miehen kaatuneena ja yhden haavoittuneena.

21.2.

Aamuyöstä ed. mainitut asemat miehitettiin 8:nnen k:n järjestäessä varmistuksen Perojoen ja Gröönroosin kukkulan välillä. Vihollisen tykistötuli oli kovin voimakas, mutta keskittyi pääasiassa Hämäläisten kylään ed.mainittujen asemien taakse. Vihollisen tankkitoiminta oli erityisen intensiivistä. Kymmenet suuret hv:t kulkivat asemien läpi kuljettaen useissa tapauksissa jalkaväkea asemien taakse, joten patl. oli tulla saarretuksi.

Puolenpäivän teinoilla vetäytyi komppania ottaen pari vankia Vääräkoskella, jonne komppania saapui n. klo 21 oltuaan tilapäisessä majoituksessa Pienpero- Onnela - tien varrella eräässä hevoskorsussa.Vääräkoskelle majoituttiin taloihin ja telttoihin ja komppania sai takaisin joukon Kultakummulle harhautuneita miehiään.

22.2. Hyökkäys Hämäläisiin.

Komppania oli levossa seuraavan päivän iltapäivään, jolloin n. klo 16 sai käskyn suorittaa hyökkäyksen Hämäläisten maastoon, jossa sai tehtävän ottaa haltuunsa kukkula ed.mainitun Gröönroosin kukkulan pohjoispuolella. Tänne saavuttiin iltayöstä ja majoituttiin pariksi tunniksi kahteen korsuun. Aamuyöstä asetuimme kapt. Häkkisen käskystä hyökkäysvalmiusasemiin erääseen Perojoen suuntaiseen ojaan Perojoen ja ed.mainitun kukkulan välillä.

23.2.

Hyökkäys alkoi klo 7 hyvin heikon tykistövalmistelun jälkeen. Oikealla komppaniastamme oli SVK:n miehiä ja vasemmalla JP.II:n joitakin miehiä. 8 K saavutti kukkulan n. klo 8.30, jolloin puhdistettiin mäkirinteen korsut vihollisista. Yhteys vasemmalle katkennut. Vain pari JP-miestä oli siellä. Käsikranaateilla ja kp:lla vallattiin vihollisen 4 konekivääriä, joista kahta voitiin käyttää hyökkäyksen etenemisessä. Tavoite, kukkuloiden länsipuolella, Metsänvartijatorpan ohi tuleva tie saavutettiin, tappioittemme ollessa 4 kaatunutta ja 15 haavoittunutta, mutta sekä edessä tiellä että takana ja oikealla meitä kohti etenevät tankit pakottivat jälleen vetäytymään hyökkäyslähtölinjalle, jossa olimme koko päivän ja seuraavan yön asemissa. Upseereista oli jälellä vain kompp. päällikkö kun vänr. Roine haavoittui.

24.2.

Klo 4.45 saimme irtautumiskäskyn ja puoli tuntia myöhemmin komppania lähti kiertäen kaukaa itäpuolelta Pienperon kylän Vääräkoskelle, jossa vielä majoituttiin taloihin, joita vihollinen kyllä menestyksellä ampui.

25.2.

Aamupäivällä lepoa. Päivällä suoritettiin maastotiedustelua, joka kirkkaan sään ja siitä johtuvan vilkkaan vihollisen lentotoiminnan vuoksi oli hyvin vaikeata.

Onnelan sulkulinja

Illalla noin klo 21 aikaan siirtyi koko komppania n.s. Onnelan maastoon (Onnelen aukean N-puolelle), jossa majoituttiin telttoihin Vääräkosken tien ja Onnelan keskivälillä.

26.2.

Seuraavana aamuna alkoi heti asemien "Onnelan sulkulinjan" tarkempi tiedustelu ja asemien varustaminen. Aamulla osui III J:n teltan yläpuolelle puuhun kranaatti, joka haavoitti 6:ta miestä teltassa. Tämän päivän kuluessa otettiin myös yhteys oikealle 9 K:aan sekä vasemmalle laajan suon yli siellä oleviin omiin joukkoihin.

27.2.

Vielä seuraava päivä käytettiin ampumakuoppien kaivamiseen, ampuma-alan raivaukseen sekä pl.esteiden vetämiseen. Komppanialle alistettiin 2 konekivääriä, mutta niiden käyttömahdollisuus huomattiin pieneksi, joten vain yksi asetettiin asemiin, mutta sekin oli pian korvattava pk:lla. Asemiemme edessä oli tiellä ansoitettu murros ja takanamme oli sama suunnitteilla. Kapteeni Degerstedt oli edelleen asemissa Pienperon korkeudella ja 8. komppania suunnitteli vastaiskua varten kahdet ladut sinne. Komppanialla oli suora puhelinyhteys pataljoonaan, samoin kapt. Degerstedtiin. Krh-puolijoukkue alistettiin myös käyttöömme. Tänä aikana haittasi kaikkea toimintaamme hyvin suuri vihollisen ilma- ja tykistötoiminta. Kun II patl. edestä oli vetäytynyt 28.2. aamuyöstä, miehitti komppania asemansa lähettäen samalla tiedustelupartioita eteen. Yö kului rauhallisesti. Aamulla purettiin teltat, pioneerivälineet kuormattiin rekiin ja ajoneuvot lähtivät ennen aamunkoittoa. Partiomme sai selville, että edessä oleva murros oli ammuttu täysin hajalle ja että vihollisen konekiväärit olivat asemissa edessämme Onnelan aukean takana. Kun vihollisen painostus yhä enemmän näytti kohdistuvan oikealle Vääräkosken kylän kohdalla olevan 9:nnen K:n lohkolle, sai oikealla siivellämme oleva kornetti Lahden joukkue käskyn ottaa yhteyden oikealle ja koko joukkueella auttaa 9:ttä K:a. Muut komppaniat olivat kuitenkin jo vetäytyneet ja 8 K sai vetäytymiskäskyn klo 12.50. Rajalan maastoon, jossa taas saimme yhteyden muuhun pataljoonaan. Onnelan linjalla joutui vain oikea siipemme tulitaisteluun. Menetimme kadonneena kornetti Lahden. Rajalan maastossa miehitimme heti pataljoonan oikeana siipenä Kaakon talon seudut. Saimme yhteyden JR.68:aan, joka oli oikealla puolellamme. Yö värjötettiin asemissa vihollisen raskaan tykistön ja krh:n pommituksen alaisina.

29.2.

Seuraavana päivänä, jolloin yhä vallitsi kirkas ilma, oli ilmatoiminta verraten voimakasta. Koko päivä oltiin asemissa ja suoritettiin tiedustelua, jonka kautta oli kosketus viholliseen. Illalla saatiin myöhästynyt vetäytymiskäsky klo 19.30. Kaakon talo pantiin tuleen ja lähdettiin vetäytymään läpi metsän suoraan pohjoiseen.

Talissa.

Matkalla tavoitimme muun pataljoonana ja yhdessä marssittiin Taliin, jossa melkein kaksi päivää oli lepoa. Taistelujen rasituksista huolimatta olivat miehet - komppanian koko vahvuus oli siihen aikaan n. 90 - hyvässä kunnossa, kuten 2.3. toimitettu lääkärintarkastus osoitti.

2.3. komppania aloitti asemien varustelutyöt Talin kylässä Perojoki -linjalla. Melkein viikko näitä asemia varustettiin, joskin monenlaiset muut toimet sen välillä keskeyttivät. Sillat oli panostettu ja rautatiesilta räjäytettiin 6.3. ja rautatie katkaistiin kahdesta kohtaa, yhteyksien helpottamiseksi. Piikkilankaesteiden tekoon ja ampuma-alan raivaamiseen kiinnitettiin erikoista huomiota. Asemien varusteluja edisti käytettävissä olevien massapaalien käyttö, sekä runsaat pl-ja räjähdysainevarat. Lento- ja tykistötoiminta vilkastui päivä päivältä ja 5.3. - tähän asti oli oltu talomajoituksessa - sattui täysosuma erääseen majoitustaloon, jolloin 6 miestä sai surmansa ja 2 haavoittui.

3.3.

Komppania sai käskyn puhdistaa Lyykkälänjärven eteläpuolella olevan Buttenoffin kartanon maasto vihollisista. Hyökkäys, johon pataljoonan kevyt osasto myös otti osaa, epäonnistui kuitenkin, koska vihollinen oli lukuisilla konetuliaseilla ja useiden hyökkäysvaunujen avulla pureutunut hyvin lujasti maastoon.

7.3.

Tehtäväksemme tuli jälleen vastaiskun suorittaminen. Illalla saimme nimittäin n. puoli kahdeksalta käskyn nopeasti siirtyä joen eteläpuolelle II pataljoonan käyttöön. Tehtäväksi tuli yhdessä oman pataljoonan 7:nnen komppanian, sekä JR.68:n 7:nnen ja 9:nnen K:n kanssa ottaa haltuun maastoa n. 1,5 km eteenpäin. Kohdattuamme kuitenkin vihollisen vahvat asemat ja menetettyämme 3 miestä kaatuneina ja 3 haavoittuneina asetuimme puolustukseen ja saimme vasemmalla yhteyden II pataljoonan esikuntakomppaniaan.

8.3.

Seuraavana aamuna komppanian edellämainitun komppanian kanssa oli pakko vetäytyä, koska sivusta, muiden komppanioiden vetäydyttyä oli jäänyt avoimeksi. Viivyttämistä kuitenkin jatkettiin aina klo 11:een, jolloin vetäydyttiin takaisin joen yli ja välittömästi sen jälkeen miehitettiin asemat niillä harhaan joutumisen ja tappioiden vuoksi vähiin käyneillä voimilla, mitkä olivat koossa. Melkein välittömästi tämän jälkeen saapui vihollisen jalkaväkeä joen toiselle puolelle ja pikakiväärillä ja osittain tukikohdallemme alistetulla 3:lla kk:lla saatiin aikaan huomattavaa mieshukkaa vihollisen rivistössä. Kun vihollisen hyökkäysvaunut (8 kpl) pian saapuivat paikalle heikensivät ne kiivaalla tykki- ja kk-tulellaan suuresti tulemme voimaa. Oma tykistömme hajoitti hv-muodostelman, tuhosi täysosumalla yhden, sekä teki toisen liikuntakyvyttömästi. Konekivääreistämme ei enää ollut apua ja konepistooleista toimi vain yksi. Joessa oli vesi saatu nousemaan jäälle, mutta siitä huolimatta vihollinen, käyttäen osaksi hämärässä rakentamaansa siltaa, pääsi ylittämään sen. Tappiomme olivat 12 haavoittunutta, niiden joukossa kompp.päällikkö, jonka tilalle nyt tuli res.vänr. R. Lehtinen.

9.3.

Seuraavana yönä klo 3.40 sai komppania käskyn vetäytyä uusiin asemiin Leitimojärven pohjoispuolelle. Täällä suoritti se valmistusta aina 12.3. asti, jolloin sai klo 8.45 käskyn asemiin siirtymisestä Kuuselan korkeudelle ja jossa se - pieniä vastauskuja lukuunottamatta - oli sodan loppuun. Mahtavia vihollisen tankki-, kuormasto-, Jv- ja ratsuosastoja nähtiin etenevän tuntikaupalla Leitimojärven takana kulkevalla tiellä tykistömme siitä suurestikaan häiritsemättä.

13.3. Rauha

Klo 9.45 saatiin pataljoonasta puhelinsanoma, jonka mukaan vihollisuudet oli lopetettava kello 11. Täsmälleen kello 11 vihollisen voimakas tykistötuli lakkasi. Tuli aivan hiljaista. Sota oli loppunut. Mutta rauhanehdoista ei kukaan tiennyt. Hangille jäi 30 miestä ja yli 50 haavoittui ja lisäksi oli useita eksynyt yksiköistään.

P. Kallio

Res vänr. Kompp.pääll.