Breilin Niilo, SS-mies

Niilo Aleksanteri Breilin, s.9.1.1918 Uskelassa, oli mukana siinä täydennysosastossa, joka kesällä 1942 lähetettiin Saksaan n.s. Wiking-divisioonaan, siellä jo aikaisemmin olleitten suomalaisten sotilaitten lisäksi. Vuonna 1987 haastattelin Niiloa ja kirjoitin sen pohjalta oheisen muistelman. Se julkaistiin v.1988 sukukirjassa Suomi-Maljanen, Henrik Sjöholmin suku 1778-1988.

Eero Suomi

Niilo Breilinin sukulaismies Halikosta

Niilo Breilin:

Se ol kesäkuun 10 päivä 1942, ku lähretti sinn Saksa. Karjalan kannaksell ol alkanu asemasotavaihe, ja se ol ainaki tämmösill tykkimiähill nii hiljane, ett me nuare poja pyyretti mukka, ku simmone tilaisuus kerra tul. Ei siin mittä saksalais-miält ollu. Ei meilt sillo mittä kysytty eikä ol jälkeenpäinkä kysytty. Joku juhlalline vakuutus, niinku vala, siäll sit annetti.

Ens oltti Itävallas Gratzin kaupunkis koulutuksess. Siäl tutustutti saksalaissi aseissi. Ja tutustutti vähä saksalaisse sotakuri kanss. Kun kävi näin, ett siin samass ruakalass söivä hollantilaise ja muukki kansallisuude, puhutti siäll venäjänkiältäli. Suamalaise ol määrätty jono alkupäähä, mutt täst ol hollantilaisill jotta epäselvyytt, ja tappelu siit tul. Ruakasali ikkuna ja vähä muukki kärsivä. Me selvitti santsimarssill, mut hollantilaisill tul santsikenttä.

Sitt meijä kuljetetti itärintamall ja liitetti Wiking-divisioona. Ne saksalaise oliva simmossi aukkian tasanko taistelijoi, ei ne uskaltane mennä mettä. Suomalaise taas ova mieluummi metsiss, ja me ne partioretke siäll Kaukasukse metsävyöhykkell tehtinki. Kaukaisin paikka ol Tsikolan kylä. Juur tääll ol meijä osalt kovimma taistelu. Siäll on mone suomalaise hauta. Joulun 1942 aikoihi meit ruvetti siirtämä Stalingradi kohti. Matka ol pitkä, ja tais se kenraali Steiner tahalas viivyttä oma divisjoonas marssi, nii ett ei me lopult sinn ast menttykä. Meill tul uus suunta Rostovi kohti ja Dniepri yli.

Sitt 20.2.1943 mull tul keltatauti ja ol paha ihottuma lisäks. Mä oli kuukaure sairaalass Ruhboldingiss. Ja sitt lopu aja mä jo olinki Gratziss orottamass sopimusaja täyttymist. Tasa vuare pääst tultti takasi, kesäkuu 10 päivä Tallinnast Hanko. Alko kuukaure loma.

Koko aja ol posti kulkenu. Mä kirjoti mont kirjet koti ja siält ain vastatti. Päiväraha ol siäl matkall 30-40 mk ja se maksetti ain sen maan rahass. Venäjäll se ol niit ”servonitsei”. Lisäks tul kuukausipalkka 1700 mk Suamess pankkitilill. Mullaki meni tästä osa ain äitill. Näin ol sovittu. Lomall alkoiki olla raha vähiss. Me T.V:n kanss päätetti tehrä kauppamatka Tallinna. Hankitti matkalaukku täytte myytävä tavara, sakariini ja mitä siin sitt ol. Mentti Helsinki ja yäks matkustajakotti. Mut yhre helsinkiläiskaverin toimest viätettinki ilta hotelli Torniss. Aamull Topi ei heränny; mä vaivo pääsi matkustajakorist lentokentäll. Kauppa kävi hyvi. Sillo ostajill ol ain raha, koskas tavara ol vähä. Mutt paluulipu mä sa vast pari päivä jälkke. Topiki ol jo kunnos, ku mä häne siält majapaikast hai.

Ku se loma ol lopuss, kokonnutti taas Hanko saksalaisell kasarmill. Meilt ol kysytty, että mennäks me viäl.

Ja kyll me vaa ollais mentty. Mutt kuukaus sitä sopimust neuvoteltti ja me orotetti koko aja. Lopultas ilmotetti, ettei mennä. Ja kyll se oliki hyvä, ettei mentty. Nyt pataljoona hajotetti eri joukko-osastoihi Suame rintamill. Mä sai täst reisust ylennykse elikersantiks, ja määrätti Syvärill KevPsto 10:een.